Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta, on ollut ihan kaamee hässäkkä koirien ja koulun kanssa!

Huonoja uutisia saatiin Carmenin kanssa :( Huomasin yhtäkkiä että Carmen on tosi vaisu, sisällä nukkuu enimmäkseen ja lenkillä kulki hihnan mitan perässä. Ero Dorikseen oli selkeä, Doris viiletti edellä, touhusi ja haisteli. Rupesin iltapuhteiksi kopeloimaan koiraa eli kevyttä hierontaa ja painelua josko sieltä löytyisi jotain selkeää jumia tms. Tämmöiset sitten löysin:

Eli vasemman takajalan kaksi keskimmäistä kynttä kuluneet verille asti. Sitten soittoa lääkäriin ja kuulemaan tuomiota. Onneksi Ehytillä oli todella mukava ja asiallinen lääkäri Mäkelä, joka katsoi Carmenin liikkeet ja teki tassun kääntö-testin eli tassu käännetään nurinpäin ja odotetaan miten nopeasti koira kääntää sen takaisin normaaliin asentoon. Etujalat ok, takajaloissa selkeä viive. Eli lääkärin selityksen mukaan hermoimpulssin kulussa aivoihin kestää, hermo voi olla jumissa jossain tai sitten sen toiminta on huonontunut. Magneettikuvilla selviäis koko tilanne, leikkaus olisi hoitomuoto.... Vaadin kuitenkin päästä myös röntgeniin, koska olin kuullut että Carmenin suvussa voisi spondyloosia olla. Lääkäri ei suostunut edes nukuttamaan Carmenia eli otettiin selkäröntgen hereillä. Onneks tuo tyttö on niin kovin rauhallinen ja kiltti että saatiin homma tehtyä. Ja niinhän sieltä löytyi spondyloosikin. Rintarangassa kolmessa nikamavälissä selkeät muutokset ja lannerangassa yksi paha muutos.

Saatiin tuplalääkitys, Previcoxia nivelkipuihin ja Gapabentiiniä hermosärkyyn, näitä on nyt sitten syötävä muutama kuukausi. Kaksi ekaa viikkoa oli aika kamalat, koira väsyi entisestään ja lenkillä jaksoi 10 minuuttia kävellä. Mietin jo et tuleeko tästä mitään, onko tämä nyt koiran arvoista elämää..... Mutta onneks tilanne kääntyi parempaan, lääkitys alkoi puremaan ja nyt koira on taas oma itsensä. Nyt pyritään siis pitämään koira kivuttomana ja ylläpitämään lihaksia ja nivelten liikkuvuutta. Spondyloosiin saatiin laserhoitoa 5 kertaa ja kuulemma akupunktiosta voi olla apua. Mutta on kyllä todella kurjaa kun vajaa viisivuotias koira on noin huonossa kunnossa :( Painoakin meille oli tullut lisää eli nyt pyritään laihduttamaan 5 kg.

Hyviä uutisiakin hiukan eli Doriksen kanssa käytiin korkkaamassa rally-tokon VOI-luokka ja saatiin tuloskin 82 pisteellä. Ainoa liike mikä meni kokonaan pieleen muuttuneen rintamasuunnan takia oli 270 astetta vasemmalle :D Doriksella oli mahtava kontakti lähes koko radan ajan, kuunteli koko ajan, itse pyrin ohjaamaan mahdollisimman reilusti koiraa. Käytösruutu oli loistava, koira pysyi ekaa kertaa sen 2 minuuttisen maassa, siinäkin kontakti oli ihan huikea :) Oltiin myös tuomarin suosikkeja eli palkintopallille päästiin! Kuva Espoon Koirakerhon sivuilta.

Mutta kuten tuossakin kuvassa näkyy, niin tuo meidän istuminen on huonontunut ja sen myötä liikkeelle lähdöt on vaikeita. Eli vaikka koira on innokas ja tekee kyllä niin varmasti kipuja tuossa polvessa on. Eli tein päätöksen,että nämä oli nyt meidän viimeiset kisat. Harrastaminen jatkuu, mutta koiran ehdoilla. Harmittaa toki, yhteistyö on nyt ihan parhaimmillaan, mutta tokihan sitä voi hyödyntää muutenkin kuin kisatilanteissa. Doris on ihan huippu! <3

Paavokin vielä meillä asustelee, nyt on muutaman kerran käynyt vierailulla mahdollisessa uudessa kodissaan, seuraavat pari viikkoa näyttää sitten, että kuin kauan hän meillä enää on.... Hyvin on sujunut, Paavo on hieno mies :) Doris varsinkin on nyt innostunut Paavon kanssa painimaan, ihanaa kun tulevat niin hyvin juttuun!