Tänään on ollut vapaapäivä koulusta, tai kotitehtäväpäivä :) Erilaisia oppimiseen ja eläimiin liittyviä teoreetikkoja on käytävä läpi Darwinista Pavloviin. Kirjastosta hain aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tarttuihan sieltä matkaan tietenkin muitakin koirakirjoja. Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit on ollut pitkään lukulistalla. Tavallaan siinä ei tullut mitään uutta ja erikoista, enemmänkin sain uuden oivalluksen omaan harrastamiseeni liittyen.

Ihmettelin edellisissä kisoissa Doriksen käyttäytymistä, välttelyä, haahuilua, selän kääntämistä. Kirjaa lukiessani nämä tulivat mieleen, varsinkin kun tuosta selän kääntämisestä puhuttiin semmoisena voimakkaana rauhoittavana signaalina. Eli itellä ei viime kisoihin mennessä ollut kauhean hyvät fiilikset, moni asia painoi päälle, usko ja luottamus omaan tekemiseen ja omaan koiraan oli ihan hukassa. Yritin siinä tsempata, mutten sitten onnistunut tarpeeksi. Vaikken menetä hermojani tai mitään kentällä (ja nykyään koirien kanssa harvoin muutenkaan) niin hermostuneisuus tulee muulla tavoin esille. Elikkä puhua pältätän ja huidon ja kikkailen. On siis todellakin loogista, että koira yrittää viestittää minulle että otahan iisisti.

On helpotus tajuta tämä, jotenkin ajattelin että meidän hyvä suhde olisi muuttunut huonommaksi tai ainakin heikentynyt.... Mutta nyt kun tiedämme mikä on tilanne niin voimme sitä yrittää korjata. Loimaan kisat lähestyy eli sitten kokeillaan että miten homma toimii.

Doris oli minulla mukana koululla harjoituksissa. Tehtävänä oli suunnitella annettuun temppuun kriteerit, toistot ja latenssiajat. Itse valitsin tehtäväksi koiran menemisen pedille maate. Mitään apuja ei siis saanut käyttää, katseen ja palkan suunta olivat ainoat "avut" koiralle. Tein 13 eri kriteeriä aloittaen kontaktista, jatkaen seisomisen kautta kävelyyn pedille päin ja siinä sitten tassu kerrallaan pedille ja siitä sitten maate. Doris yllätti todella positiivisesti eli ihan vieraassa paikassa ja isossa häiriössä (samassa hallissa oli useita koiria yhtäaikaa) se teki hienosti töitä. Ensimmäiset viisi kriteeriä meni kerralla eli koira hoksasi heti mennä pedille seisomaan. Seuraavaksi vahvistin istumista pedillä mistä makuulle siirtyminen olikin helppoa. Kolme toistoa vielä, että päästiin vahvistamaan makuulla oloa ja se treeni oli siinä. Yhden kerran Doris alkoi antamaan tassua eli se on merkki siitä ettei se hoksaa mitä mä haen. Kriteeriä alemmas ja homma eteni taas. Olin kyllä niin ylpeä koirasta. Kai vähän ylpeä sai olla itestäänkin eli ajoitus oli naksuttelussa ainakin kohillaan. Tehtävä jatkuu sitten ensi kerralla eli toiminta varmaksi, sitten käskysana ja sitten vielä ärsykekontrolli ja se on siinä.

Kyllä koulussa on mukavaa :)  Tässä vielä Doris haistelemassa vuohia :)

10708661_10152673535681702_5228130475070